Kari Turunen

Lumen Valo on muodollisesti vain yksi osa työtäni moniäänisen musiikin parissa, mutta se on aina ollut jollain tavalla erityisasemassa. Osin varmasti siksi, että olen ollut sitä aikoinani luomassa ja antamassa sille suunnan. Osin yksinkertaiseksi siksi, että Lumen Valo on ollut osa elämääni niin kauan – jo nyt on helppo ymmärtää, että sen synnyttäminen ja muovaaminen yhdessä laulajakollegoideni kanssa on yksi minun työelämäni tärkeimpiä aikaansaannoksia.

Kun kuoronjohtajana ja kuoronjohdon opettajana olen muissa töissäni aina väistämättä keskipisteessä, vastuussa kokonaisuudesta ja jollain tavalla irti muista, Lumen Valossa olen vain yksi osa kahdeksanhenkistä yhtyettä. Se on terveellistä ja terapeuttista – sekin että tahtoni yli kävellään välillä hienostelematta. Ja oleellisinta on viime kädessä se, että Lumen Valossa olen laulaja.  Se fyysinen tunne, jonka laulaminen parhaimmillaan antaa, on käsittämättömän palkitseva. Ne hetket, joina äänet asettuvat juuri oikeille kohdilleen ei ole ainoastaan miellyttävä elämys korville, vaan kehossa koettava eheyden tunne. Miellän sen jonkinlaisena sulautumisen kokemuksena.

Minusta on aina ollut hämmästyttävää, että olemme saavuttaneet sellaisenkin suosion kuin olemme. Vaikka olemme aina joskus ylittäneet itsemme ja onnistuneet oikeasti markkinoimaan jotain, useimmiten toimintamme on tuntunut perustuvan enemmän ajatukseen ’emme nyt varsinaisesti kielläkään jos kysytään’. Enkä oikein osaa ajatella, että yhtyeen The Hilliard Ensembleltä lainattu perusfilosofia (laulamme hitaasti tai latinaksi, mieluiten sekä että) olisi niin kauhean populääri lähtökohta uralle. Kai se on pakko uskoa, että se riittää, että laulaa hienoa musiikkia hyvin.

Kari Turunen, tenori