Anna Villberg

Tulin valituksi Lumen Valon ykkössopraanoksi kevättalvella 2015. Varsinaisesti laulaminen alkoi syksyllä Mysterium-ohjelmiston parissa. Ja kivaa on ollut! On mieletöntä päästä osalliseksi tähän ihanaa sointiin, siihen josta Lumen Valo on tullut tunnetuksi.

Olen kulkenut moninaisen tien yhtyelaulajaksi. Sibelius-Akatemian laulumusiikin koulutus on vahva perusta muusikon ammattiin. Enemmän oopperaan ja liediin keskittyneiden opintojeni loppupuolella innostuin vanhasta musiikista. Alkusysäyksen taisin saada Akatemian barokkiorkesterin joulukonsertissa, jossa lauloin Carissimia Aapo Häkkisen johdolla. Eksyin myös puolivahingossa Sastamala Gregoriana -festivaalille ja siellä tutustuin tähän uuteen musiikilliseen ”perheeseeni”. Tunsin tulleeni kotiini. Saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa olinkin yht’äkkiä samalla aaltopituudella. Salaa ihailin niitä, joilla oli taito tehdä musiikkia hienoimmilla mahdollisella tavalla, laulamalla yhtyeessä.

Ja jos toivot jotain, saat sen. Täydellisenä keltanokkana aloitin lopulta vastaperustetussa Giardino Novo -yhtyeessä, joka muodostuu valtavan taitavista muusikoista. Ja tässä korkeakoulussa olen saanut  harjoitella, mokata ja oppia, onnistuakin. Iso kiitos pitkämielisyydestä kuuluu Annille, Tepolle, Matsille, Jukalle ja Antille. Ilman näitä ihmisiä en olisi tätä esittelytekstiä kirjoittamassa.

Lumen Valoon olin toki tutustunut jo paljon aiemmin. Muistojen väläyksiä on monia, mm. Mysterium-konsertin katsominen televisiosta aikoja sitten. Muistan jääneeni tuijottamaan ruutua ihmeissäni, miten musiikki voi olla näin ihanaa? Noin täydellisen puhdasta ja soivaa!  Lumen Valo oli myös yhtye, jossa Kari Turunen lauloi. Eli jotain täydellisen mieletöntä musiikinopiskelijan näkökulmasta, huippuammattilaista musiointia. Opiskellessani Tampereella lauloin Karin johdolla mm. Johannes-passion kuorolaisena. Myöhemmin ymmärsin Lumen Valoa kuunnellessa ja katsellessa, että Titan laulutekniikka on se mitä haluan tavoitella itsekin. Niin kaunista, täydellisen sävelpuhdasta ja ennen kaikkea niin uskomattoman vaivattoman näköistä, että laulamista tuskin huomaa. Ehkä lähemmäksi Lumen Valoa tätä syksyä ennen olen kuitenkin päässyt vuonna 2008, jolloin mieheni Antti tuurasi Juhaa bassona, Juhan ollessa vuoden Norjassa. On tullut nukuttua, saunottua ja naurettua jo yhdessä, juhlittuakin. Ja sitähän yhdessä laulaminen on parhaimmillaan, yhdessä tekemistä, yhteistä sointia ja luottamusta toisiin. Sopii minulle, paljon paremmin kuin yksin puurtaminen koskaan on sopinut.

ANNA VILLBERG, SOPRAANO